Onkin näköjään jo parisen kuukautta edellisestä postauksesta, joten ajattelin, että lienee syytä vähän päivitellä tilannetta. Mitä kaikkea sitten on tapahtunut kuluneena aikana? Lähdetäänpä alusta.

Touko- ja kesäkuussa kärsin inspiraation puutteesta ja olihan sitä kaikkea muutakin meneillään, niin ei tullut paljon kirjoiteltua. Tuona aikana tuli käytyä Suomen Tivolissa, joka oli aikamoinen pettymys. Laitteita toki löytyi, mutta suurin osa oli lapsille ja liian moni oli raju laite, siis sellainen, johon ei uskaltanut mennä. Tai itse olisin kai uskaltanut, jos pikkusisko olisi. Käytiin sitten niissä, missä uskallettiin. Yllättäen maailmanpöyrä oli kamalin kokemus (kärsinhän korkeanpaikankammosta). En oikein pystynyt nauttimaan näköalasta, kun ruumis vapisi, sydän hakkasi ja kurkkua puristi. Jälkeen päin laitteesta pois astuessamme huomasin lisäksi, että maailmanpyörän toinen laita seisoi suurten traktorinrattaiden ja parin lankun päällä maaston kaltevuudesta johtuen. Kyllä siinä rupesi hirvittämään. Muissa laitteissa ei tätä ongelmaa ollut, mutta niiden turvavöitä oli korjattu mm. ilmastointiteipillä. o.O Tivolista tuli ostettua yksi iso kokis, jonka jaoin pikkusiskon kanssa, pehmis ja sellaisesta - mikäs se nyt onkaan sen laitteen nimi, johon työnnetään raha ja käännetään vipua ja tavara tulee ulos? - noh sieltä laitteesta anyways tuli sellainen lohikäärmetatuointi, joka on nyt hukkunut jonnekin. :(

Lisäksi kesä- ja heinäkuun vaihteessa tuli käytyä Joensuussa ystävää tapaamassa. Menin sinne bussilla, kun se tuli hieman halvemmaksi ja ajallisestikin oli nopeampaa kuin junalla. Siellä kävimme mm. Kawaconissa katsastamassa mm. yhden luennon OVAin historiasta ja harjoittelemassa Go-peliä, joka ei minulta oikein sujunut. ^^' Se vaatii kyllä äärimmäistä keskittymistä ja kykyä ajatella pidemmälle kuin seuraavaan siirtoon ja näitä ominaisuuksia minulta ei löydy. :D

Sitten vähän tuoreempiin tapahtumiin. Tuossa kuun alussa otin yhteyttä erääseen rakkaaseen ihmiseen ja ystävään, jonka menetin oman tyhmyyteni tähden noin kaksi vuotta sitten. Hän ei vaan huomannut yhteydenottoani kuin vasta nyt muutama päivä sitten ja siitä lähtien olemme keskustelleet asioista. En tiedä ketä saisin kiittää siitä, että sain hänet takaisin elämääni. Olen vaan edelleenkin niin ihmeissäni, että näin pienestä oli sovinto kiinni. Kunpa olisin aiemmin ottanut yhteyttä. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, hänkin sanoi. Minulla ei ole mennyt kovin hyvin nyt viime aikoina, mutta tämä sovinto kyllä piristi mieltä ja varmaan vielä enemmän piristyn, kun pääsen tapaamaan hänet livenä, joka on suunnitteilla jo. ^^