BRS on 8-osainen sarja, joka keskittyy neljään tyttöön ja heidän kipuunsa. Kuvauksen loppuosa voi kuulostaa jokseenkin oudolta alkuun, mutta siihenkin löytyy selitys. Elämä ei ole kenellekään helppoa ja vain harva selviää elämän tuomista vastaiskuista kolahduksitta eli kivuitta. Nämä neljä tyttöä eivät  juuri kuitenkaan ole moksiskaan, kun heidän pitäisi itkeä tai itkeä raivosta.

Tämä siksi, että on olemassa toinen maailma, jossa tyttöjen sielut taistelevat kokoajan keskenään ottaakseen vastaan heidän kipunsa, ettei heidän tarvitsisi kärsiä siitä. Kuulostaako aika ihanteelliselta? Asiassa on kuitenkin toinen puoli. Mitä on elämä ilman kipua? Päähenkilö Mato kuvailee sarjan viimeisessä jaksossa kivun hyvin: jos hän ei tunne kipua, häneltä jää moni erilainen maailma näkemättä, erilaiset värit kokematta. Punainen kuin raivo. Sininen kuin kyyneleet.

Sarja on kaikenkaikkiaan täynnä metaforia. Siinä, missä kaksi henkilö on riidoissa oikeassa maailmassa, sielujen maailmassa he taistelevat juuri keskenään kaikkein kiivaimmin. Tai siinä missä joku unohtaa ystävänsä kokonaan, on unohdettu ystävä voittanut sielujen maailmassa tämän toisen. Tällöin heidän välinen siteensä katkeaa.

Juonea ei voi arvostella tavallisen draamasarjan arvostelun keinoin, vaikka draamaa mukana onkin, sillä sarjan lähtökohdat eivät ole samat kuin useimmissa sarjoissa. Hahmoihin on silti todella helppo eläytyä. Itse koin läheisimmäksi hahmoksi Yomin, joka alussa ystävystyy päähenkilö Maton kanssa, mutta myöhemmin erinäisten sattumusten seurauksena saa päähänsä, ettei häntä kukaan kaipaa tai tarvitse ja ajautuu yksinäisyyteen ja masennukseen, syvälle sinne.

BRS oli viihdyttävä, erilainen ja monipuolinen sarja. Sitä voi suositella niin taisteluista kuin ihmissuhdesotkuistakin pitäville. Se tarjoaa yllätyksiä ja mikä parasta: fiktiivisen teorian siitä, mitä tapahtuu, kun meihin sattuu.

Piirrostyyli 5/5

Animaatio 4/5

Hahmot 5/5

Juoni 5/5

Kokonaisuus 4½/5