Ensimmäiseksi haluan mainita, että Suzunari oli ensinnäkin kaikinpuolin odotuksieni mukainen: hauska, erilainen, söpö ja sopivan pitkä sarja. Sehän kertoo siis mahdollisimman lyhyesti selittäen koulussa hyvin pärjäävästä lukioikäisestä Kaedesta, joka saa huolehdittavakseen kissankorvat omaavan tytön Suzun, joka näyttää melkeinpä identtiseltä Kaeden kanssa. Kaede ei oikein asiasta riemastu varsinkaan, kun Suzusta tulee hänen "pikkusiskonsa", koko Kaeden perhe ottaa Suzun vastaan avosylin, Suzu julistaa rakkauttaan Kaedea kohtaan julkisilla paikoilla, esim. koulussa, haluaa nukkua Kaeden vieressä ja jopa antaa hänelle aamusuukon. Suzu ei vaan ole moksiskaan Kaeden kylmyydestä. Välillä mangassa palataan ajassa taaksepäin Kaeden lapsuuteen, ja salaisuuksien vyyhti alkaa aueta. Manga myös päättyy yllättävästi, josta en kerro sen enempää.

Suzunarissa on MONIA hauskoja kohtia ja älynväläyksiä. Ehkä paras löytyy kakkososan sivulta 22, jossa tytöt ovat siirtyneet ylemmälle luokalle ja siten heidän luokkahuoneensa on muuttunut, mutta Suzu on menossa entiseen luokkaan, joten Kaede valistaa häntä, että luokkahuone on nyt eri. Suzu tekee kuitenkin johtopäätöksen, että luokkahuone on vain MUUTTANUT paikkaa, koska luokkahuone-san halusi lähteä kävelylle ja ottaa nokoset, kun aurinkokin paistaa niin lämpimästi. :D

Ostin mangat englanninkielisenä, vaikka suomenkielistä toteutustakin kehuttiin Japan Pop -lehdessä. Enkä kyllä pettynyt käännöstyöhön tälläkään kertaa. Suzun omaperäiset sanonnat on osattu kääntää hyvin englanniksi, ja niiden söpöys ja Suzun omintakainen puhetapa on hyvin säilynyt. Suosittelen kaikille lämpimästi!

 

Piirrostyyli 5/5

Kannet 5/5

Hahmot 5/5

Juoni 5/5

Kokonaisuus 5/5